|
|
Luonteeltaan Vera on...
e. EC Barina
kwpn, vkkotob, 161cm |
ii. Silvester evm
ie. Marike evm
ei. Dager AT
ee. Barga VD Halor
|
i. Zilverado
- jjj
ii. Silvester
- Hopeanruunikko hollantilainen puoliveriori kohosi kuin varkain varteenotettavaksi GP-luokkien hyppääjäksi. Vaikka se on todella hyvänä pidetystä emätammasta, Silvesterin isälinja on niin vaatimaton että varmastikaan juuri kukaan ei pitänyt sitä paperilla pätevänä kilpahevosena ja jalostuksen hittioriina. "Vain väriori", ajatteli moni, kun Silvester tuotiin nuorena hevosena esiteltäväksi ja arvosteltavaksi suuren yleisön eteen. Sitä pidettiin mukiinmenevän näköisenä hevosena, joskin hieman lyhyt kaula sillä oli kuten pojallaan Zilveradollakin myöhemmin. Suorituskyky kuitenkin yllätti, sillä hevonen, jolta ei odotettu suuria, rupesi nopeasti nousemaan luokkatasolta toiselle hyvin tuloksin melko tuntemattoman ratsastajan kanssa. Yhtäkkiä Silvesteristä tehtiinkin useampi ostotarjous, ja suurimpaan summaan sen omistaja sanoi painokkaasti "KYLLÄ". Niin lähti Silvester suureen kilpatalliin, sai selkäänsä todellisen ammattilaisen ja alkoi ennen pitkää kiertää peräti viiden tähden GP-luokkia. Orin suosio tammanomistajien keskuudessa kasvoi huimasti, sillä olihan se silmiinpistävä löytö: hopeavärinen huippuhyppääjä laadukkaasta tammasuvusta. Niillä meriiteillä se sai kehnon isälinjankin anteeksi... ainakin joltakin osalta hevosväkeä. Epäilijöitä ja tuhahtelijoita kyllä riittää yhä, mutta eihän mikään hevonen sentään kaikkia miellytä.
iii. Augustijn
- 168-senttinen hopeanmusta ori ei ole huono hevonen, siis mikään mihinkäänkykenemätön romuluinen kaakkeroinen. Siinä on palikat melko lailla kohdallaan, ja kohtalaisen hyvän rakenteen lisäksi se liikkuukin ihan siivosti ja hyppää perusvarmasti sen minkä hyppää. Ei kai Augustijnia muuten olisi jalostukseen koskaan käytettykään. Sen kapasiteetti ei kuitenkaan ole rajaton, ja kilparatsastusmielessä Augustijnia voidaan pitää lähinnä laadukkaana harrastehevosena etenkin Keski-Euroopan mittapuulla. Sanotaan, että Augustijnin luonteessa ei juurikaan ole kipinää. Tallissa sen laimea temperamentti tekee siitä oikein mukavan käsitellä, mutta kilpaa ratsastaessa voisi hevosesta toivoa irtoavan enemmän ytyä. Tätä nykyä Augustijn on toki jo ikämiehiä, ja sen arkea värittävät lähinnä ratsastelu kotosalla ja tasaisen hiljaisena virtana elämään tupsahtavat astuttavat tammat. Hopeaväri houkuttaa joitakuita hevoskasvattajia, jotka tahtovat säilyttää sen rodussa. Vain harva Augustijnin varsoista on alun alkaenkaan suunniteltu huipputason kilpakäyttöön, ja harrastehevosinahan ne ovat erinomaisia: enimmäkseen tasaisia luonteeltaan ja kauniita katsella.
iie. Cornelia van der Water
- Cornelia on poikkeus Augustijnin luokse kuljetettujen tammojen joukossa. Tässä lähes 165-senttisessä tammassa ei ole yhden yhtä harrastehevosmaista piirrettä. Melko pienikokoinen ja siro ruunikko tähtipää on nimittäin kilparatsuksi tehty roposia säästelemättä, ja sen sukulinjoista on pompsahdellut arvokilpailuhevosia tuon tuostakin. Cornelia itsekin teki lupaavaa esteuraa, kunnes loukkasi tarhaillessaan puikkoluunsa. Hevonen toipui, mutta oli tauon jäljiltä entistä kuumempi esteitä hypätessään. Jonkun aikaa hevosen kuohahtelua katseltuaan sen omistaja arveli, että kunnollinen aikalisä tekisi hyvää, ja astutti huippusukuisen tammansa unelmiensa jalostusorilla. Ensimmäinen varsa oli hieno, ja alkoi tuntua haaskaukselta jättää Cornelia astuttamatta uudestaan. Silvester on tamman kolmas varsa, ja kahdesta ensimmäisestä poiketen se ei ole kovatasoisesta suorittajaorista. Cornelian omistaja arveli, että jo tamman oma suku riittää varsalle markkina-arvoksi, ja harvinainen väri kohdalle osuessaan voisi olla valtti sekin. Tällä kertaa riskinotto kannatti: Cornelian kolmannesta varsasta tuli hopeavärinen huippuhyppääjä. Myöhemmin tammalla tehtiin kolme muuta varsaa, eikä se enää palannut kilparadoille. Cornelia jouduttiin lopettamaan ähkyn seurauksena 19-vuotiaana.
ie. Marike
- Läsipäinen, sukkajalkainen rautias voisi olla mikä tahansa harrastehumma. Marike on kookas tamma, jolla on hyväasentoiset ja vahvaluustoiset jalat ja kauniin lempeä ilme. Mitään valtavan mielenkiintoista kerrottavaa siitä on kuitenkin vaikea keksiä. Tamma on viettänyt suuren osan elämästään laitumella varsojaan hoivaten, eikä se ole saavuttanut suuria hevosurheilun saralla. Eipä ole koskaan kokeiltukaan, niin että ihmekös tuo. Mariken parhaita puolia on se, kuinka taitava emä se on: se on aina varsonut ongelmitta ja hoitanut jälkikasvunsa erinomaisesti. Siinä on sellaista synnynnäistä lempeyttä ja viisautta, jonka soisi ilomielin periytyvän myös varsoille. Ihan kivojahan ne ovat olleetkin, Mariken seitsemän jälkeläistä, joiden joukosta Zilverado nousee esiin meritoituneimpana urheiluhevosena ja ainoana jalostusorina. Mariken tyttäret Rosemari ja Viennese ovat nekin kunnostautuneet hyvinä eminä, ja loput tamman jälkeläisistä ovat opetus-, harrastus- ja kilpakäytössä kukin tahollaan ja tasollaan.
iei. Coos Bakken
- Harmahtavansävyinen rautias hollantilaisori on monen hyvän harrastekilparatsun isä. Coos Bakkenilla tiedetään olleen mitä miellyttävin perustemperamentti, ja vaikka se ei koskaan noussutkaan tasokkaiden hollantilaisten jalostusorien kärkijoukkoon, se löysi silti oman kohdeyleisönsä. Tasaluontoista ja suoritusvarmaa oria käytettiin jalostukseen, kun tahdottiin hyväluonteisia ja mukavasti hyppääviä ratsuhevosia. Coos Bakkenin omat suoritusnäytöt on kerätty lähinnä kansallisilta 130-140 senttimetrin kilparadoilta, joilla se on tehnyt tasaisia suorituksia eri ratsastajien kanssa. Ori esiintyi myös kotitallinsa lähiseudun tapahtumissa, eikä hätkähtänyt kummallisimpiakaan karnevaalikoristeita tai riehakasta tunnelmaa. Coos Bakken eli 23-vuotiaaksi ja näki elämänsä aikana seitsemän eri kotia, joista viimeisimmässä se asui peräti vuosikymmenen ajan.
iie. Gemma
- Vankkarakenteinen Gemma ehti tehdä elämänsä aikana monenlaista. Se kiersi nuorille hevosille suunnattuja tapahtumia, kilpaili sitten tovin aikaa esteratsastuksessa ja kokeiltiin sen kanssa kenttäratsastusluokkiakin. Gemma nähtiin myös kettujahdissa, sillä sen omistajan mielestä kaikkea piti kokeilla. Harmillinen jännevamma kuitenkin johti pitkään kuntoutukseen, jonka aikana tammalla ei luonnollisesti hypätty lainkaan. Omistaja löysi kouluratsastuksen ilon isosti liikkuvan hevosensa kanssa, ja niin Gemmasta tuli harrastekouluratsu tuleviksi vuosiksi. Se kilpaili omistajansa kanssa vaativiakin koululuokkia ja yhteistyö kehittyi jatkuvasti sujuvammaksi. Pitkä yhteinen taival hitsasi ratsukon saumattomasti yhteen, ja Gemman omistaja luotti ratsuunsa tilanteessa kuin tilanteessa täydellisesti. Hevosen ikääntyessä omistaja päätti antaa sille mukavat eläkepäivät, joihin sisältyisi runsaasti ulkoilua ja mieltä virkistävää maastoilua. Gemma sai ikäneitosarjalaisena kolme varsaa, ja Mariken Gemman omistaja piti itsellään. Muut kaksi Gemman jälkeläistä ruunattiin ja toinen päätyi parin juniorin kilparatsuksi ja toinen ratsastuskouluun.
pvm. rotu-skp. Varsan nimi - i./e. Vanhemman nimi
Hevosella kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa. Päivitetyt ominaisuuspisteet näet hevosen profiilista.
Laji: 0 sijoitusta
pvm - laji - paikka - luokka - sijoitus
|
pvm - laji - paikka - luokka - sijoitus
|
|
päiväkirja
|